Hyvä opetus

Sanoin, että heittäydyn vaan nyt tähän vuorotteluvapaavuoteen. Että onhan tässä nyt jotain suunnitelmia, mutta ne on tehty muutettavaksi. Fiiliksillä mennään. Juupa juu. Höpö höpö.

 

Suunnitelmissa oli suorittaa systemaattisesti kirjoittamisen aineopintoja. Nyt pitäisi olla jo proosa hyvässä vauhdissa ja tietokirjoittaminenkin muhimassa. Suunnitelmissa oli kirjoittaa muutenkin ihan vimmatusti, joka päivä jotain. Blogin nimeksi tuli Vuosi, koska todellakin piti raportoida kaikesta. Tarinan alkuja oli jos jonkinlaisia ja niitä oli tarkoitus viedä eteenpäin. Ruuanlaitossa oli aikomus astui toiseen ulottuvuuteen, kun aikaa nyt olisi. Kunto piti nostaa rivakasti takaisin joidenkin vuosien takaiseen tilanteeseen.

 

Väliin tuli kuitenkin yks juttu. Nimittäin elämä. Kone hajosi maailmalla ennen kuin ehdin kirjoittaa sanaakaan. Epäsosiaalisuus iski myös: ajatusten jakaminen muiden kanssa alkoi tuntua kamalalta. Lapseni keuhkotilanne huononi ja minusta tuli hoitaja. Se lamautti täysin kirjoittamisen. Ruuanlaitto ei alkanutkaan kiinnostaa minua uuteen ulottuvuuteen saakka: väännän samoja kasvissössöjä edelleen. Kunto on heikohko. Voisin selitellä flunssilla ja kipeällä polvella, mutta se olisi todellakin vain selittelyä. Olen alkanut miettiä, että musta ei olekaan tarinan kirjoittajaksi. Että olenkin ehkä vain hyvä kirjoittaja, joka ei koskaan julkaise mitään isompaa, vaan tekee perustyötä koulussa. On mahdollista, että mulla onkin aika lailla annettavaa opettajana.

 

Tässä postauksessa on opetus. On erityisen hienoa, että kaikki tämä tapahtui juuri mulle. Että ajatellaan nyt uudestaan, rouva Suunnitelmat Ojennuksessa. Mun ei tarvitse eikä pidä yhtään mitään. Plussaa on se, jos sen muistaisi vielä töihin palatessakin.

 

 

Vapaa?