Lasteni opetuksia osa 1

Sukuun on syntymässä uusi pieni. Jokaisen lapseni syntymä on ollut niin tajunnan räjäyttävä kokemus (kuulostaa kliseiseltä tiedän), että elän vahvasti mukana siskoni viimeisiä odotuksen hetkiä.

Lapsetkin ovat varmasti minulta jotakin oppineet, mutta ei tämä reilut 14 vuotta yksisuuntainen tie ole ollut. Siispä:

Asioita, joita olen oppinut lapsiltani

1)      En muista nuoruudestani mitään.

Eikö minään aamuna muka väsyttänyt? Olinko todellakin aina tyytyväinen ruokapöydän antimiin? Eivätkö siskoni koskaan ottaneet rankasti päähän?

2)      Muistan nuoruudestani liikaa.

Hilluin kylillä iltamyöhään. Jahtasin lähes estoitta poikia. En puolustanut heikompaa, vaikka olisi pitänyt.

3)       Koulu ei ole niin tärkeää.

Jos mieltä tai kroppaa painavat isot asiat, koulu ei oikeasti ole niin tärkeää.

4)       Lapset eivät ole vanhempiensa kuvia. He ovat parempia.

 Rohkeita oikealla tavalla. Lahjakkaita matikassa. Omilla aivoillaan ajattelevia. Sinikkäitä.

5)      Hiuksiin voi laittaa pinkkejä raitoja.

6)      Hammasraudat ovat ehdottoman coolit.

7)      Jalkahieronta on ilmainen ja takuuvarma lapsen hemmottelukeino. (Ja myös aikuisen, koska sillä saa melko varmasti helpotettua pikkuvauvan koliikkivaivoja.)

8)      Tulee aika jolloin kaipaa usvassa umpiväsyneenä kahlattuja vauva-aikoja. Kaipaa niin paljon, että sepostaa itku kurkussa lapselle hänen vauva-aikojensa söpöjä vaippasekoiluja, lapsen umpihäpeään saakka.

9)      Lapsen kivusta, tuskasta ja sairastamisestakin selviää, kun on pakko.

10)   Missä vaiheessa aika alkoi kulua nopeammin? (Paitsi niinä öinä, kun lapsi sairastaa.)

 

Sisarukset