Olen opiskellut yhteensä noin 35 vuotta. Ala-asteesta
muistan selkeästi vain välituntien leppäkerttutarhaleikit. Opin niistä sen,
että leppäkertut eivät pysy siellä, missä haluaisi niiden pysyvän. Yläasteella
juoksin lähinnä poikien perässä, mutta ruotsin tunneilla lukukappaleista tehdyt
oopperat jäivät mieleen hienoina oppimiskokemuksina (”Kan jag få tala med Arne
Bogren?”). Lukiossa oli sopivasti haastetta. Historia, psykologia ja äidinkieli
olivat ainakin innostavia. Lukion jälkeen hurahdin kieliin. Ranska oli
vinksahtaneen kaunista ja italia suuhun sopivaa. Opettajakoulutuksessa yliopistolla
kurssit olivat vaihtelevan innostavia. Englannista pidin. Joitakin vuosia
sitten opiskelin lisää musiikkia. Soinnutuksen kurssi vaati sellaista pinnistelyä,
että sen jälkeen uskoin selviäväni vaikka ydinfysiikan opinnoista. Nyt teen
kirjoittamisen opintoja toista vuotta yliopistolle.
Osaan kieliä, ymmärrän jotain menneisyydestä ja tästä
päivästä, osaan kertotaulut, musiikin lainalaisuudet eivät ole minulle aivan
vieraita. Tiedän jotain sujuvasta tekstistä ja pystyn pitämään esitelmän
kirjoittamisen historiasta. Elämäkin on opettanut 41-vuotiaalle aika lailla.
Parisuhteesta, vastuun ottamisesta, äitiydestä ja itsestäni. Lisää oppia tulee
päivittäin, kirjoista ja kokemuksesta.
En pidä itseäni erityisen kovapäisenä, mutta totuus on, että
vaikka elämää on hyvässä lykyssä yli puolet jäljellä, on asioita, joita on opi
ikinä. En tässä elämässä enkä todennäköisesti seuraavassakaan. Että näillä
mennään.
1)
Valkokastikkeen valmistaminen
Se joko paakkuuntuu, palaa pohjaan tai on
mautonta. Yleensä kaikkia edellä mainittuja.
2)
Hammaslangan käyttö
Ehkä maailman vaivalloisin juttu. Toinen
synnytyksenikin oli helpompi.
3)
Kukkivien ruukkukasvien hengissä pitäminen
Siis anteeks mutta hallitseeko joku tän
oikeesti?!
4)
Ilotulitusraketteja sinkoileva suuteleminen
Hetkinen… Täähän saattaa olla myös kiinni
toisesta osapuolesta…
5)
Huoleton suhtautuminen elämään
”Che seraa seraaaa ja carpe diem ja elä
jokainen päivä kuin se olisi elämäsi viimeinen.” (Huokaus.) En saa kiinni
noista. En vaikka pinnistelen.
6)
Ongelmaratkaisutehtävien ratkaiseminen
Menen paniikkiin.
7)
Numerosarjojen muistaminen
Pystyn muistamaan useamman kymmenen laulun
stemmat, mutta en lasteni puhelinnumeroita tai kirjastokorttini numeroa.
8)
Elämä ilman jäkättämistä, mäkättämistä ja
juputtamista
Häpeän.
9)
Ruohonleikkurin käynnistäminen
Miehen pitää käynnistää kone. Se nolottaa.
Siksi ruohonleikkuu on aloitettava aina takapihalta.
10)
Meikkaaminen
Vielä kymmenen vuotta sitten ajattelin,
että ryppyjä ja lerpattavia silmiä ei tule ikinä. Räpsyttelen vain pitkiä
ripsiäni sekä hulmauttelen paksuja hiuksiani ja se on siinä. Hah!
11)
Käsien ja jalkojen yhdistäminen liikkeessä
Tää on painajainen. Tulkaa joulukuussa
keikalle ja todetkaa.
12)
Joku muu
Mikä? Onhan noita, mutta kun pitää julkaista
tää teksti joskus.
Vanha koira ei opi uusia temppuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti