Jotain hyvää

En pidä syksystä. Pidän kesästä. Erityisesti pidän toukokuusta. Se suorastaan villitsee minut. Talvesta pidän vielä vähemmän kuin syksystä. Lopputalvesta pidän kuitenkin himpun verran enemmän, koska se on jo lupaus keväästä. Pidän valosta ja lintujen äänistä. Pidän vihreästä väristä. Pidän vapaana leiskuvista vesistä. Pidän talven jälkeen tuoksuvasta maasta. Pidän ensimmäisistä leskenlehdistä. Täällä nyt kuitenkin Suomessa elelen. Maassa, jossa suurin osa vuodesta on minulle ei niin mieluisia vuodenaikoja. Yritetään siis repiä tästä riemua.

Pidän syksystä, koska:

1)      Voi alkaa pitää pitkiä sukkia. Pitkät sukat saavat sääret tuntumaan todellisimmilta. Se tuo naisellista itsevarmuutta.

2)      Voi tuijottaa tulta. Kynttilässä tai takassa.

3)      Voi juoda taas glögiä vapautuneesti. Kesällä se on vähemmän vapautunutta.

4)      Joulukonsertit lähestyvät. Nieleskelen kyyneleitä kauneimmissa ja ei niin kauneimmissa joululauluissa.

5)      Suhde ruohonleikkuriin on telakalla. Oi jestas on vaikea suhde.

6)      Sade on normaalia. Siitä ei siis tarvitse valittaa.

7)      Olen hyvä lahjoissa. Joulun lähestyminen merkitsee lahjoja.

8)      Ikkunoiden peseminen muuttuu epänormaaliksi.

9)      Sääri-, kainalo- yms. karvat pysyvät visusti piilossa. Siis ellei innostu riisumaan vaatteitaan.

10)  Sienet.

11)  Puolukat.

12)  Lapissa asuvilla on ehkä maailman kauneinta. (Tässä on kyllä kateutta mukana.)

13)  Toukokuuhun on enää korkeintaan kahdeksan kuukautta.