Ekat puolitoista

Vuorotteluvapaatani on takana noin puolitoista kuukautta. Arki on jo tavallista, vaikka ikävöin edelleen oppilaitani.

Odotan aamuisin innolla, että lapset lähtevät kouluun. Iltapäivällä odotan heitä lähes yhtä innolla kotiin. Siinä välissä saatan käydä pyöräilemässä tai leipoa. Luen sanomalehden kannesta kanteen. Laulan. Keitän litroittain teetä. Kirjoitan ja jos en kirjoita, mietin kirjoittamista. En kaipaa muiden ihmisten tapaamista. En kyllästy hiljaisuuteen. Iltaisin kuljetan lapsia harrastuksiin. Automatkat ovat täydellisiä keskustelupaikkoja, nyt kun oikeasti jaksan keskustella.

Kuulostaa äitelän harmoniselta. Jätin mainitsematta kaikki peruskiukuttelut, riidat ja hoputtelut aamulla ylös ja illalla nukkumaan. Edelleen räjähdän nollasta sataan sekunnissa, mutta räjähtelyjä on harvemmin. Edelleen saatan ajatella muuta, kun lapset ja mies puhuvat joka suunnasta loputtomasti, mutta jaksan myös kuunnella oikeasti.

Elämässä on uusia juttuja:

1)      Lapset syövät paremmin aamupalaa. Kun on aikaa olla keittiössä samaan aikaan, tulee katsottua mitä he syövät ja kuinka paljon. Saatan jopa kokata heille aamuisin, mannapuuroa tai omeletin. Ruuasta on sellaisiakin aavistuksia, että ruokalasku on pienempi, koska on aikaa käydä kaupassa ja tutkia ruokakaappeja, eikä vaan juosta kaupan ovesta sisään ja ulos.

2)      Olen käynyt sienimetsässä. Ymmärrän hurahtaneita. Bongailin sieniä Inarissa jopa bussin ikkunasta.

3)      Aloitin jotain uutta. Meidän perhe post crossaa eli lähettelee ja saa postikortteja ympäri maailmaa.

4)      Ostin kuivurin. Surruttelen suppilovahveroita. Keväällä surruttelen ehdottomasti nokkosia.

5)      Näen, haistan, kuulen ja tunnen uusia asioita. Hanhiparvet, esikoisen ihanan tuoksun, sumun pelloilla, keskimmäisen rohkeuden, hiljaisuuden, kuopuksen lempeät kädet ja miehen lämmittävät jalat peiton alla.

6)      Kirjoittamisen historia ja tutkimus –kurssi on työn alla. Olen ilmoittautunut proosaan ja tietokirjoittamiseen.

 

Tajuan jo nyt, että nämä eivät ole vain vuorotteluvapaan juttuja. Tämä vuosi voi kantaa pitkään, ehkä jopa tehdä minusta paremman. Se huimaa ja hymyilyttää.

 

Tänään perunalepuskoja ja muffinseja, joissa on, yllätys yllätys, kesäkurpitsaa, tuota vihannesten kuningatarta.